Mediakenttä ja julkisuus ovat muuttuneet viime vuosien aikana ja se asettaa uudenlaisia haasteita tutkijoille. Mitä ajatuksia muutokset herättävät jatko-opiskelijassa?
Esa Väliverrosen mukaan (2016, Julkinen tiede. Vastapaino, Tampere) syitä mediakentän ja julkisuuden muutoksiin ovat yhteiskunnan modernisaatio, koulutustason nousu, instituutioihin kohdistettu kritiikki sekä yksilöllistyminen. Muutosten seurauksena asiantuntijoita haastetaan entistä enemmän julkisuudessa.
Haastamisessa on positiivisia puolia, onhan hyvä, että yhteiskunnallista keskustelua käydään monesta eri näkökulmasta.
Haastaminen voi sisältää kuitenkin myös riskejä, jos tutkittua tietoa ja tutkijoita lähdetään haastamaan esimerkiksi tiettyjä tarkoituksia varten tai valheellisin tiedoin. Sosiaalisessa mediassa kuka tahansa voi esiintyä ”asiantuntijana” ja tätä kautta saada asiantuntijan aseman myös mediassa. Asiaan perehtymättömän lukijan voi olla vaikea erottaa häntä tiedeyhteisön hyväksymistä asiantuntijoista.
Totuuden jälkeinen aika
Viime aikoina on puhuttu niin kutsutusta totuuden jälkeisestä ajasta. Siihen liittyvät eri tahojen levittämät valeuutiset ja propaganda, joita niille otollinen yleisö levittää aktiivisesti (Gabriele Cosentino 2020 Social Media and the Post-Truth World Order. The Global Dynamics of Disinformation. Palgrave Pivot, Cham).
Valeuutisilla ja propagandalla voidaan vaikuttaa geopoliittisesti merkittäviin tapahtumiin. Esimerkeistä käyvät Donald Trumpin valinta Yhdysvaltojen presidentiksi ja Iso-Britannian ero EU:sta. Näistä asioista levitettiin valeuutisia ennen vaaleja ja vaikutettiin yleiseen mielipiteeseen. Valeuutisia on usein levittämässä varsin ammattimaisia trollauskampanjoita, jotka voivat ottaa kohteekseen myös yksittäisen tutkijan.
Tutkijoiden häirintä
Tiedonjulkistamisen neuvottelukunta tutki vuonna 2015 tutkijoiden saamaa häiritsevää palautetta erilaisista julkisista esiintymisistä. Häiritsevä palaute oli esimerkiksi loukkaavaa kritiikkiä, uhkaamista tai yrityksiä estää tutkijan ääni julkisessa tilassa.
Tulokset osoittavat, että loukkaavat palaute tekee asiatuntijan julkisesta työstä entistä vaikeampaa ja epämiellyttävämpää. Osa vastaajista oli vähentänyt julkisia esiintymisiä negatiivisen palautteen takia.
Miltä tämä kaikki näyttää vasta aloittaneen väitöskirjatutkijan silmin? Vaihtaisinko minä tutkimuskohdettani, jos kohtaisin sen takia häirintää tai vihapuhetta? Sensuroisinko itseäni julkisissa esiintymisissä tai välttelisinkö niitä kokonaan?
Tutkijat tarvitsevat yliopistojen ja muun akateemisen maailman tukea. Jatko-opiskelijalle ohjaajien ja yliopiston tuki mahdollista häirintää kohtaan ovat tärkeitä, mutta myös kokeneemmat tutkijat tarvitsevat ihmisiä, joiden tehtävänä on tukea heitä vihapuheen keskellä.
On hyvä, että häiritsevästä palautteesta keskustellaan julkisuudessa ja että tutkijoita valmennetaan julkisuudessa esiintymiseen. Kenenkään ei pidä jäädä yksin häiritsevän palautteen kanssa.
Asiantuntijoita tarvitaan
Niin kuin olemme nähneet, valeuutisilla ja trollauskampanjoilla voi olla vakavia yhteiskunnallisia seurauksia. Haastamalla luotettavaa, tutkimukseen pohjautuvaa tietoa voidaan vaikuttaa poliittisiin päätöksiin tai yhteiskunnalliseen keskusteluun. Häiritsevää palautetta saavat tutkijat eivät välttämättä ole halukkaita kohtaamaan erilaisia trollauskampanjoita tai valeuutisia levittäviä ”asiantuntijoita”.
Jotta valeuutiset ja ”asiantuntijoina” esittäytyvät henkilöt eivät saa ylivaltaa julkisuudessa ja pääse määrittelemään vallitsevia narratiiveja, tarvitaan julkisessa keskustelussa tutkittuun tietoon sanomansa perustavia asiantuntijoita.
Tiedonjulkistamisen neuvottelukunnan kyselyn tuloksistakin käykin ilmi, että osa tutkijoista oli lisännyt julkisia esiintymisiään häiritsevän palautteen takia. Tämä antaa toivoa väitöskirjaa tekevällekin: tutkijat haluavat edelleen tuoda esiin tutkimustuloksiaan ja osallistua julkiseen keskusteluun.
Aiotko sinäkin osallistua?
Kuva: Pixabay
Tiellä tohtoriksi 